Novascotiannoutaja

Rodun alkuperä

Novascotiannoutajan synty ajoittuu 1860-luvun Kanadaan, Nova Scotian niemimaalle. Sikäläiset metsästäjät olivat tarkkailleet kettujen tapaa saalistaa lintuja houkuttelemalla ne lähietäisyydelle. Houkutteleminen perustuu osaksi ketun syöksähtelevään liikkumiseen rannalla, osaksi sen ulkonäköön, punaiseen väriin ja tuuheana heiluvaan häntään. Tätä kaikkea metsästäjät tavoittelivat jalostaessaan Novascotiannoutajan, rodun, jossa yhdistyvät pieni koko, leikkisyys, vilkkaus ja älykkyys.

Novascotiannoutaja eli tolleri on elänyt kertomuksissa jo pitkään, mutta virallisesti rotu on tunnustettu vasta hieman yli 50 vuotta, sillä Kanadassa ensimmäiset novascotiannoutajat rekisteröitiin vuonna 1945. FCI:n hyväksynnän rotu saavutti vasta vuonna 1982, jolloin ensimmäiset tollerit saapuivat Tanskaan. Suomi vastaanotti ensimmäiset punaturkkinsa kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1985. Tollerin erityinen ominaispiirre on sisällytetty rodun englanninkieliseen nimeen Nova Scotia Duck Tolling Retriever, sillä ´to toll´ on keski-englannissa merkinnyt houkuttelua.

Ulkonäkö ja luonne

Novascotiannoutaja on noutajaroduista pienin. Se on voimakas, tiivis, tasapainoinen ja lihaksikas koira, jolla on keskivahva luusto. Täysikasvuinen uros on 48-51 cm korkea ja painaa 20-23 kg. Narttu on vastaavasti 45-48 cm säkäkorkeudeltaan ja 17-20 kg painoltaan. Koira on aavistuksen verran korkeuttaan pidempi ja raajojen pituus on sama kuin rungon syvyys. Ketteryys ja pieni koko ovat välttämättömiä tälle sitkeälle metsästyskoiralle, jonka työolosuhteet ovat useinkin hyvin vaativia. Koska tolleri on jalostettu noutamaan jäisistä vesistä, sillä tulee olla vettähylkivä, kaksinkertainen ja keskipitkä karva. Aluskarva on pehmeä ja tiheä. Värin tulee olla oranssi tai punainen. Suotavia ovat valkoiset tassut ja otsapiirto sekä valkoiset merkit rinnassa ja hännänpäässä.

Novascotiannoutaja on erittäin reipas, valpas, päättäväinen ja vilkas. Työskennellessään se muistuttaa kettua syöksähdellessään pää miltei selkälinjan tasolla ja runsashapsuinen häntä jatkuvassa liikkeessä. Luonteeltaan tolleri on yhtä aikaa herkkä ja itsepäinen, ja sen kasvatus vaatii määrätietoisuutta ja selkeitä rajoja. Tollerin herkkyys on aina otettava koulutuksessa huomioon, ja hyvän suhteen luominen vaatiikin taitavaa kurin ja hellyyden tasapainottamista. Eräs menestyksekäs ruotsalaiskasvattaja on kuvannut tolleria erittäin osuvasti seuraavin sanoin: "Alan oppia jotakin niiden hyvin erikoisesta temperamentista. Tolleri on erittäin intensiivinen. Se tottelee intensiivisesti, noutaa intensiivisesti, nukkuu intensiivisesti ja kokee koko maailman intensiivisesti. Tollerin mielestä on sitä hauskempaa työskennellä mitä mutaisempi vesi on ja mitä huonompi ja risuisempi metsä. Jalkapallokentällä se tuskin viitsii vaivautua noutamaan lintua."

Monipuolinen tollerimme

Novascotiannoutaja on erittäin monikäyttöinen ja aktiivinen koira, jonka kanssa voit puuhata melkeinpä mitä tahansa. Metsästyksen sekä taipumus- ja metsästyskokeiden lisäksi tolleri soveltuu moneen muuhunkin lajiin harrastuskaveriksi. Olitpa sitten kiinnostunut tottelevaisuuskokeista, mejästä, agilitystä, pk-kokeista, vesipelastuksesta tai näyttelyistä, saat tollerista innokkaan seuralaisen.

Yhdistystoiminta

Novascotiannoutajat – Nova Scotia Duck Tolling Retriever ry perustettiin vuonna 1990. Sen tarkoituksena on edistää rodunomaisten ja terveiden novascotiannoutajien kasvatusta, koulutusta ja käyttöä sekä näyttely- että käyttökoirina. Kerho järjestää mm. kerhoiltoja, kursseja, patikkaretkiä, eri harrastelajien kokeita, koulutusta, leirejä jne. Kerhon sivut löytyvät osoitteesta: www.tollerit.fi

Säkäkorkeus: Uroksilla 48-51 cm, nartuilla 45-48 cm.

Väri: Jonkin vivahteinen punainen tai oranssi. Yleensä valkoinen merkki vähintään yhdessä seuraavista kohdista: hännänpää, käpälät, eturinta tai kuononselkä ja otsa.

Karvapeite: Kaksinkertainen, keskipitkä ja -pehmeä. Aluskarva pehmeä ja tiheä. Turkki voi lainehtia selässä, muutoin suora. Kohtuullisesti hapsuja.

Rotukoodi: 371