Noutajan perushoito

Sanna Siltala

Koiran perushoito vaatii vain hieman tietoa, taitoa ja aikaa. Hyvällä perushoidolla koira pysyy terveempänä, näyttää hyvinvoivalta ja myös sen omistajan on helppo hymyillä. Koiranpennun kasvattajalla on omiin kokemuksiin pohjautuvaa tietoutta pennun perushoidosta. Tätä tietoutta hän varmasti jakaa myös uuden pennun ostajalle. Kasvattajan kanssa kannattaakin keskustella niin koiranpennun liikunnasta, ruokinta-asioista kuin turkinhoidostakin.

Turkin hoito on mukavaa molemmille

Kiiltävä karva ja harjattu turkki on koiran terveyden merkki. Jos haluaa koiran pysyvän puhtaana ja kauniina, on sen turkkia hoidettava. Koiranpentu on opetettava pienestä pitäen turkin harjaamiseen. Harjaus ei saa tuottaa kipua pennulle, vaan tilanteen tulee olla rauhallinen ja miellyttävä.

Koiran harjaaminen poistaa lian, loiset, kuolleet karvat ja se ehkäisee takkujen syntymistä. Harjaaminen lisää ihon verenkiertoa ja samalla iho tuulettuu. Harjaussuunta on myötäkarvaan, päästä häntään päin. On hyvä muistaa, että turkki on harjattava juurta myöten, muttei ihoa saa rikkoa terävällä kammalla tai harjalla. Jos pohjavillaa ei selvitetä, sinne tulee takkuja, jotka altistavat koiran ihosairauksille ja -tulehduksille.

Kuinka usein koira tulisi pestä? Asiantuntijoilla on tähän monenlaisia mielipiteitä. Pesutiheys vaihtelee myös rotu- ja käyttökohtaisesti. Jotkut pesevät koiran vain 2-4 kertaa vuodessa ja mm. näyttelykoiria pestään hyvinkin usein. Koiraa ei kuitenkaan tule pestä liian usein, sillä iho kuivuu ja sen luonnollinen, suojaava rasva häviää. Kun suojaava rasva puuttuu, turkki myös likaantuu helpommin. Jos pentu on ulkoa tullessa kurainen, usein riittää puhtaalla vedellä suihkuttaminen ja pyyhekuivaus. Eläintarvikeliikkeet myyvät koiran turkin hoitoon tarkoitettuja harjoja, kampoja, shampoita ja hoitoaineita.

Korvien puhdistus

Koiran korvat on hyvä puhdistaa aina turkinpesun yhteydessä, mutta myös muulloin. Korvat tulee tarkistaa säännöllisesti, sillä noutajalla on riippuvat korvat, jotka tuulettuvat huonosti ja se jo sinänsä voi lisätä niiden tulehtumisriskiä. Näkyvä vaikku poistetaan korvasta vanupuikolla tai pumpulilla. Korvasta puhdistetaan vain ns. ulkokorva eli korvan näkyvä osa.

Normaalisti koiran sisäkorva toimii niin, että se puhdistaa itse itseään. Lika työntyy ulkokorvan alueelle, josta omistaja poistaa sen. Koiran korvien puhdistukseen on saatavilla korvatippoja, jotka helpottavat lian irtoamista. Jos koiran sisäkorvassa on ongelmia; koira aristaa korvaa, se haisee pahalta tai se vuotaa, on syytä ottaa eläinlääkäriin yhteyttä.

Hampaiden hoito

Koiralla on tyypilliset lihansyöjälle ominaiset hampaat. Hampaat ovat terävät ja leikkaavat. 3-4 kuukauden ikäisenä pennulla on kaikkiaan 28 maitohammasta ja pysyvät 42 kpl rautahammasta puhkeavat 4-7 kuukauden iässä. Hampaiden vaihtumista on syytä tarkkailla, sillä joskus maitohampaat eivät irtoakaan itsestään ja seurauksena voi olla hammasasento- tai purentavirhe. Rautahampaiden puhkeamisvaiheessa pennun ikeniä kutittaa ja sen on usein kova tarve purra tai kaluta jotakin.

On hyvä totuttaa koira pienestä pitäen suuontelon tarkastamiseen. Tämän voi tehdä itse, mutta joskus voi antaa myös vieraan ihmisen tehdä se. Eläinlääkärillä käynti on vaivatonta, jos koira antaa vapaasti kosketella itseään.

Usein koiran ruokavalio on sellainen, ettei se riitä puhdistamaan lihansyöjän hampaita. Hammaskiven välttämiseksi koiralle voi antaa pureskeltavaksi jotakin kovaa, kuten ison vasikanluun tai puruluun. Hampaat voi myös harjata esimerkiksi 1-2 kertaa viikossa. Eläinlääkärit myyvät koiran hampaiden hoitoon tarvittavia tuotteita, mm. koiranhammastahnaa.

Hammaskivi on aikuisten koirien keskuudessa yleinen ja se kannattaa ottaa vakavasti. Hammaskivi heikentää hampaiden kuntoa. Se voi hoitamattomana aiheuttaa ajan mittaan ientulehduksen, ikenien vetäytymisen ja vähitellen hampaiden irtoamisen.

Kynsien leikkuu

Koiran kynnet kasvavat jatkuvasti. Kävellessä koiran kynnet kuluvat luonnostaan. Kaupunkilaiskoiran kynnet kuluvat asfalttiteillä enemmän ja pehmeässä maastossa ja lumisena aikana luonnollista kynsien kulumista ei juurikaan tapahdu. Jos kynnet rapisevat lattiaa vasten, ne ovat lyhentämisen tarpeessa. Liian pitkät kynnet kääntävät varpaita väärään asentoon ja vaarana voi olla koko kynnen murtuminen. Koiran kynnet tulee tarkistaa säännöllisesti ja tarvittaessa leikata.

Pentukoira kannattaa totuttaa alusta alkaen kynsien leikkuuseen, niin että se onnistuu helposti silloinkin, kun se on aikuinen. Parasta on leikata kynsiä usein ja vain vähän kerrallaan. Pennun kynsi on pehmeä ja helppo leikata. Leikkuussa kannattaa olla varovainen, ettei vahingossa leikkaa liikaa. Hyvän tuloksen saavuttamiseen tarvitaan erityiset kynsileikkurit, joita on saatavilla monenlaisia.

Rokotukset kuntoon

Koira tulee rokottaa, jotta sillä olisi vastustuskykyä tiettyjä hyvin vakavia tauteja vastaan. Penikkatautiin voi pennun lisäksi sairastua myös aikuinen koira. Tauti on erittäin tarttuva ja se voi johtaa jopa pennun kuolemaan. Parvoripuli oireilee veriripulina ja se voi nuorelle koiralle olla kohtalokas. Maksatulehdus on myös tarttuva tauti, joka aiheuttaa mm. ruoansulatus- ja näköhäiriöitä. Nykyisin se on melko harvinainen sairaus. Raivotauti (rabies) on tauti, joka tarttuu villeihin nisäkkäisiin, kuten kettuihin, susiin ja oraviin, mutta myös lemmikkieläimiin, kuten koiriin ja kissoihin.

Loishäätö

Pennun kasvattajan kuuluu madottaa eli lääkitä pennut ns. suolistoloisia vastaan ennen niiden luovutusta uuteen kotiin. Luovutuksen jälkeen pennun matohäätö tulee uusia 10-14 päivän kuluttua ja sitten vielä kerran ennen rokottamista. Aikuiset koirat tulisi lääkitä 1-2 kertaa vuodessa; keväällä, kun ilmat lämpenevät ja syksyllä ensimmäisten pakkasten tullessa.

Jos pentukoiralla on toistuvaa ripulia ja oksentelua, sen turkki on normaalia kiillottomampi ja vatsa pullistunut, saattaa kyseessä olla suolistoloisen aiheuttamat oireet. Jo pienehkö suolinkaismäärä elimistössä voi johtaa ruoan imeytymishäiriöihin ja ongelma voi siten häiritä pennun normaalia kehitystä. Jos koiranomistaja epäilee koirallaan olevan suolistoloisia, on syytä hakeutua eläinlääkäriin.

Ruokinta

Koiran esi-isä susi on lihansyöjä, mutta ihmisen seurassa koira on sopeutunut syömään sekaravintoa. Vaikka tämänpäivän koira käyttää sekä eläin- että kasvikunnan tuotteita ravinnokseen, se kykenee paremmin hyödyntämään eläinperäisiä ravinteita. Koiralla on petoeläinten tavoin kyky syödä suuria määriä ruokaa kerralla ja paastota sitten useitakin päiviä. Nykykoira on tottunut säännölliseen, päivittäin tapahtuvaan ruokintaan.

Pentu tarvitsee useita ruokintakertoja siirtyessään rintamaidosta kiinteään ravintoon. Luovutusiän jälkeen ruokintakertoja on 3-4, josta niitä vähennetään asteittain. Noin yhden vuoden ikään asti koira voi syödä kaksi ateriaa päivässä, aikuiselle koiralle riittää yksi ruokintakerta päivässä. Koiran koko, rakenne, liikunnan määrä, luonne ja sukupuoli vaikuttavat ravinnon tarpeen määrään.

Koiran ravinnon tulee sisältää valkuaisaineita. Ne ovat elimistön rakennusaineita, hiilihydraatteja, joista saa energiaa ja rasvaa. Valkuaisaineet ovat välttämättömiä koiralle rasvahappojen saannin turvaamiseksi. Myös rasvaliukoisten vitamiinien imeytyminen edellyttää ruoan kuiva-ainepitoisuudesta vähintään 5% olevan rasvaa. Jos energian tarve on suuri, voi ravinnon rasvapitoisuus olla jopa 20-40%.

Koira tarvitsee myös vitamiineja ja hivenaineita moniin elimistönsä toimintoihin, kasvuun ja kehitykseen. Vitamiineja on rasva- ja vesiliukoisia. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat elimistöön, vesiliukoiset taas eivät. Siksi ravinnon tulee olla monipuolista joka päivä. Koiran luuston kehitys vaatii mm. kalsiumia ja fosforia. Näitä voidaan tarvittaessa antaa koiralle lisäravinteina. Aikuisen koiran elimistö sopeutuu hyvin kivennäisaineiden yli- tai aliannostukseen, mutta kehittyvälle pennulle liiallinen tai liian vähäinen kivennäismäärä voi olla haitallista.

Koiramaailmassa tiedetään, että ravinnolla on merkityksensä mm. koiran luuston kehittymisessä. Toiset suosivat valmiita kuivamuonia, joissa on huolehdittu niin rasvojen, valkuaisaineiden, hiilihydraattien kuin kaikkien tarvittavien vitamiinien ja hivenaineiden saanti. Toiset taas puhuvat käsittelemättömien raaka-aineiden puolesta, esim. siitä, että keitetty täysijyväriisi tai muu vilja yhdistettynä raakaan/kypsen-nettyyn lihaan on paras ravintovaihtoehto koiralle. Myös lisäravinteiden käyttöä kohtaan mielipiteet jakautuvat. Kasvattaja antaa usein pennun ostajalle parhaaksi katsomansa ruokintaohjeen, jota on hyvä noudattaa. Koiranomistajan tulee myös huolehtia siitä, että koiralla aina on raikasta vettä saatavilla.

Älä syötä koirallesi: maitoa, suurina annoksina se voi aiheuttaa ripulia. Linnun- ja sianluut pirstoutuvat teräviksi säleiksi ja voivat vaurioittaa ruuansulatuskanavan seinämää. Myös muut luut voivat nieltynä aiheuttaa suolitukoksen. Raa’at juurekset eivät sula koiran suolistossa. Raaka kala sisältää tiaminaasia, joka tuhoaa B1-vita-miinia. Lisäksi koira voi saada lapamatotartunnan. Raaka kananmunan valkuainen sisältää avidiinia, joka tuhoaa biotiinia.