Tiina Illukka

Kaikki noutajarodut kuuluvat Suomen Kennelliiton PEVISA:aan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien ehkäisyohjelma). Tämän johdosta kaikkien siitokseen käytettävien koirien on oltava lonkkakuvattuja ja silmätarkastettuja ennen pentujen teettämistä.

Lonkkanivelen dysplasia

Lonkkanivelen kasvuhäiriötä (dysplasiaa) on vastustettu röntgenkuvaamalla koirien lonkkia ja valitsemalla siitokseen vain terveitä yksilöitä. Lonkkatutkimuksen tulos näkyy rekisterikirjassa rekisterinumeron perässä. A- ja B- tarkoittavat terveitä, C- D- ja E- sairaita. Vaikka näin on menetelty jo useiden sukupolvien ajan, eivät lonkkavikatilastot ole muuttuneet merkittävästi. Tämä johtuu siitä, että lonkkavian periytyvyyteen vaikuttaa usea geeni.

Myös kasvuajan ruokinnalla ja liikunnalla on erittäin suuri merkitys. Pennun ylipaino ja lihasköyhyys altistavat lonkkavian kehittymiselle. Yleisimmin pentuja ruokitaan  tasapainotetulla pennulle tarkoitetulla täysravinnolla (kuivamuonalla), jolloin lisäkalkkia tai -vitamiineja ei saa antaa. Liikunnan on oltava kohtuullista, ei liikaa eikä liian vähän. Pennun tulee pysyä jäntevänä ja kiinteänä. Ruuan tarve on yksilöllistä, älä luota liikaa pussin kyljessä oleviin annossuosituksiin!

Lonkkavikoja esiintyy kaikissa noutajaroduissa. Kuitenkin raskaammilla roduilla (labradorit, kultaiset) on jonkin verran enemmän taipumusta sairauteen kuin muilla. Varsinaisia pahoja lonkkavikoja (D- ja E-) esiintyy onneksi enää hyvin vähän. Tilastoissa "lonkkavikoihin" luetaan myös C-lonkkaiset, jotka todellisuudessa eivät ole varsinaisesti sairaita. D-lonkkainenkin koira voi elää oireilematta koko ikänsä.

Osteokondroosi

Lonkkavikaa muistuttava luustosairaus eturaajoissa on kyynärnivelen osteokondroosi. Tämä on lähinnä labradorien ja kultaisten ongelma. Kasvuaikana nivelpinnasta voi murtua pala ja aiheuttaa ontumista. Osa näistä korjaantuu levolla, osa vaatii leikkaushoidon. Vanhemmiten niveleen muodostuu aina nivelrikko ja nivel jäykistyy. Osa koirista sopeutuu tähän käyttämällä muita eturaajan niveliä tehokkaammin.

Kyynärniveldysplasia on periytyvyysasteeltaan lonkkavian luokkaa. Myös sen kehittymiseen vaikuttavat ruokinta ja liikunta. Suuri osa siitoskoirista kuvataan myös kyynärpäistään. Terveistä vanhemmista syntyy todennäköisemmin terveitä jälkeläisiä.

Silmäsairaudet

Virallisia silmätarkastuksia suorittavat tietyt Kennelliiton hyväksymät eläinlääkärit. Siitokseen voi käyttää vain silmätarkastuksessa terveeksi todettuja yksilöitä. Silmätarkastuslausunnon voimassaoloaika vaihtelee roduittain. Valitettavasti osa perinnöllisistä ja sokeuteen johtavista silmäsairauksista on resessiivisesti eli väistyvästi periytyviä. Niinpä terve koira saattaa saada sairaita jälkeläisiä, jos se on geenin kantaja. Tällainen on esim. labradorilla, tollerilla ja chesseillä esiintyvä PRA-sairaus. Tämä verkkokalvon etenevä rappeutuma ilmenee vasta keski-iällä ja johtaa aina sokeutumiseen.

Labradoreilla esiintyvässä RD-sairaudessa verkkokalvo on irronnut ja pennut voivat olla sokeita jo syntyessään. Linssin sairauksia (HC) esiintyy kaikissa noutajaroduissa. Vain pieni osa näistä johtaa linssin täydelliseen samentumiseen (harmaakaihi), suurin osa koirista säilyttää näkökykynsä normaalina koko ikänsä.

Muut sairaudet

Novascotiannoutajilla todettu jonkun verran aseptista meningiittiä. Sairauden periytyvyys on vielä epävarma, mutta vahvoja viitteitä siihen on. Nuoret, n. 1/2-vuotiaat koirat sairastuvat äkillisesti kuumeeseen ja koviin niskakipuihin. Sairaus saadaan yleensä kuriin ja parannettua kortisonihoidolla. Taudin yhteys vanhemmiten kehittyvään reumaan on vielä epäselvä.

Kiharakarvaisilla noutajilla, niin kuin satunnaisesti myös muilla noutajaroduilla, esiintyy epilepsiaa. Sairaus puhkeaa yleensä ennen 3-vuoden ikää. Viitteitä perinnöllisyyteen on. Sileäkarvaisilla noutajilla esiintyy tilastollisesti enemmän kasvainsairauksia (mm. ihokasvaimia) kuin muilla noutajaroduilla. Sileäkarvaisilla on myös todettu polvilumpion sijoiltaan menoa (patellaluksaatio). Ihottumia, allergiaa, korvatulehduksia, suolistohäiriöitä ym. sairauksia esiintyy noutajilla samassa määrin kuin muillakin.