Kiharakarvainen noutaja

Tiina Illukka

Rodun alkuperä

Kiharakarvainen noutaja on vanhimpia noutajarotujamme. Se tunnettiin kotimaassaan Englannissa jo 1800-luvulla. Vertaillessamme tuon ajan koiria valokuvista voimme todeta, että rotutyyppi on säilynyt hyvin samanlaisena nykypäiviin asti. Kihara on suurikokoisin noutaja, uroksen säkäkorkeus on rotumääritelmän ihanteen mukaan 68,5 cm ja nartun 63 cm. Kiharauros on vankkarakenteinen ja voimakas koira, joka saattaa painaa lähes 50 kg. Kiharakarvaisia noutajia on kahden värisiä: ruskeita ja mustia.

Ulkonäkö

Kiharakarvaisen noutajan erikoisin tunnusmerkki on sen pienikiharainen turkki. Tiivis kihara peittää koiraa takaraivosta hännän päähän. Raajoissa karva on suorempaa ja päässä täysin sileä. Turkki vaatii vähän, mutta säännöllistä huoltoa. Oikean laatuinen karvapeite ei kasva 2-3 cm paksummaksi, joten sitä ei varsinaisesti tarvitse trimmata. Karva vaihtuu kahdesti vuodessa, niin kuin muillakin noutajilla. Mitä useammin turkki kastuu, sitä paremmin se kihartuu. Kiharan häntä on tyvestään paksu ja vahva ja se trimmataan kärkeä kohti tasaisesti kapenevaksi. Myös korvista on syytä säännöllisesti saksia pitkiksi kasvavat karvat pois, jotta koiran tyylikkyys säilyy. Saksien käyttö noin kerran kuukaudessa 5-10 min ajan riittää pitämään kiharakarvaisen noutajan siistinä.

Toinen rotuun oleellisesti liittyvä on pää. Kiharalla ei saa olla jyrkkää otsapengertä, sillä on tiiviit ja kuivat huulet ja pään linjat ovat kiilamaiset sekä päältä että sivusta katsottuna. Kallo on litteä. Kuono-osa on voimakas, pieni aateliskyömy sivusta katsottuna on hyväksytty ja toivottukin. Kirsu on musta tai ruskea koiran värin mukaan. Mustan koiran silmät toivotaan tumman ruskeiksi, ruskealla on vaaleampi silmien väri.

Luusto ja raajat ovat vahvat. Runko on melko lyhyt, ei kuitenkaan neliömäinen. Vatsalinjan tulee olla suora, ei ylös kuroutuva.

Älykäs ja ystävällinen

Kihara tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Tietty omapäisyys ja itsenäisyys on myös kiharalle ominaista. Se kykenee mielestään ratkomaan tehtävät paremmin itse kuin turhia neuvoja kuunnellen. Kihara on vahva uimari ja pystyy työskentelemään kokonsa ansiosta vaikeissakin olosuhteissa. Sisukkuus, erinomainen vainun käyttö ja hyvä muisti tekevät siitä hyvän metsästysnoutajan.

Kihara ei ole yli-ystävällinen ja se on mieluummin "yhden miehen koira . Sillä on enemmän vartiointiviettiä kuin esimerkiksi kultaisella ja labradorilla. Kotioloissa kihara on rauhallinen, eikä hyöri koko ajan jaloissa. Sillä on omalaatuinen huumorintaju ja se pitää kyllä hulluttelustakin. Erikoisesti sen mielestä on hauskaa puskea päätään ihmisen jalkoja vasten tai istahtaa jaloillesi. Se saattaa nukkua tuntikausia selällään jalat kohti taivasta.

Suomalaiset kiharakarvaiset noutajat ovat toimineet hyvällä menestyksellä tottelevaisuus-, jäljestys- ja noutajien metsästyskokeissa. Labradorin kanssa risteytettynä kiharoita käytetään useissa maissa opaskoirina. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on maassamme vuosittain rekisteröity keskimäärin noin 40 kiharakarvaista noutajaa.

Yhdistystoiminta

Rotua harrastava yhdistys, Kiharakerho ry – Curlyklubben rf, on perustettu vuonna 1981. Yhdistys järjestää koulutustapahtumia, kiharaisten kesäleirin sekä antaa jalostusneuvontaa. Toimintaan voi tutustua osoitteessa: www.kiharakerho.net

Säkäkorkeus: Ihanne uroksilla 68,5 cm ja nartuilla 63,5 cm.

Väri: Musta tai maksanruskea.

Karvapeite: Koira on kauttaaltaan runsaiden tiiviiden pienten kiharoiden peittämä.

Rotukoodi: 356