Sileäkarvainen noutaja

Rodun alkuperä

1700-luvun lopulla Englannissa tuli suosituksi ajometsästys. Tällöin tarvittiin noutamiseen erikoistuneita koiria, joilla oli pehmeä nouto-ote. Siihen saakka metsästyksessä oli käytetty pointteri- ja setterityyppisiä koiria sekä erilaisia vesispanieleita. Ajometsästys asetti koiralle hieman erilaiset vaatimukset, sillä koiran oli stressaantumatta kestettävä runsas ammunta sekä lintujen pudotukset. Koiran piti olla ehdottomasti hiljainen ja rauhallinen, jottei se säikyttäisi riistaa eikä häiritsisi ampujaa.

Käyttötarkoitus muokkasi jalostettavien koirien ruumiinrakennetta ja kokoa. Vaadittaviin ominaisuuksiin yritettiin päästä risteyttämällä lammaskoiria, settereitä, spanieleita ja vesikoiria. Lammaskoiria käyttämällä parannettiin koulutettavuutta, spanieleilla metsästysominaisuuksia, vesikoirilla vesityöskentelyä ja settereillä hyvää vainun käyttöä.

Sileäkarvaisten noutajien jalostamisessa suurin merkitys oli S. E. Shirleylla (Englannin Kennelliiton perustaja), joka risteytti näitä "noutajia" suurten newfoundlandin koirien, suurten labradorin koirien sekä St. Johnin koirien kanssa. Nämä Shirleyn jalostamat aaltokarvaiset noutajat olivat hieman raskaampia verrattuna tämän päivän sileäkarvaisiin noutajiin. Kaikilla englantilaisilla noutajaroduilla on tämä sama tausta. Heterogeenisesta ryhmästä koiria, joita kutsuttiin yleisnimellä "noutaja", kehitettiin kasvattajien omiin tarkoituksiin ja mieltymyksiin parhaiten soveltuvia koiria.

Ulkonäkö

Sileäkarvainen noutaja on keskikokoinen, iloinen, eloisa koira. Se on vahvuusasteeltaan kultaisen noutajan ja setterin välimuoto. Flatilla tulee olla voimakas luusto, sillä se on ennen kaikkea noutava lintukoira, mutta se ei saa tulla liian raskaaksi, sillä silloin sen rodunomainen työskentely kärsii. Sileäkarvainen noutaja ei koskaan ole matalaraajainen. Uroksen ihannekorkeus on 58-61 cm ja nartun 56-59. Uroksen ihannepaino on 25-35 kg ja nartun 25-34 kg.

Sileäkarvaisen noutajan pään muoto on rodulle tyypillinen. Viimeistään se erottaa flatin labradorista ja kultaisesta noutajasta. Sivusta katsottuna sileäkarvaisen noutajan pää on pitkänomainen. Kuono- ja kallo-osat ovat samanpituiset. Kuonon ylälinja ja litteähkö kallo ovat yhdensuuntaiset. Pään tulee olla ehdottomasti kuiva. Sileäkarvaisen noutajan karvapeite on tiheä ja laadultaan hieno tai karkeahko, mahdollisimman sileä. Hännässä ja raajoissa tulee olla runsaat hapsut.

Luonne

Tunnettu englantilainen sileäkarvaisten noutajien kasvattaja Nancy Laughton on kirjoittanut, että flatti on eläinmaailman Peter Pan. Se pitää todellakin paikkansa. Flatti on aina valmis leikkiin ja pieneen kujeiluun. Se on iloinen ja avoin koira. Sillä on hyvä itseluottamus. Se on energinen ja tarkkaavainen. Flatin iloista ja ystävällistä luonnetta kuvastaa alati heiluva häntä.

Flatti tulee hyvin toimeen lasten kanssa, joskin sen leikit voivat olla välillä liian rajut ja se voi käydä helposti ylikierroksilla villiinnyttyään. Flatti tulee myös periaatteessa hyvin toimeen toisten koirien kanssa, joskaan se ei ehkä ole aivan yhtä sosiaalinen kuin esim. kultainen noutaja. Flatin temperamentti saattaa joskus kuohahtaa, mutta yleisesti ottaen se sopeutuu lauman jäseneksi, kun sille on tehty selväksi sen paikka lauman hierarkiassa. Sileäkarvaiset noutajat eivät milloinkaan saisi olla aggressiivisia ihmisiä tai toisia koiria kohtaan.

Täynnä energiaa

Sileäkarvainen noutaja on todellakin erittäin energinen koira ja se ei viihdy kotona löhöillen edes vanhanakaan. Se haluaa toimintaa. Flatti oppii nopeasti ja haluaa palvella isäntäänsä. Se on joskus malttamaton ja sillä ei ehkä aina ole paras mahdollinen keskittymiskyky, mikä vaikeuttaa sen kouluttamista. Flatti on haaste kouluttajalle! Flatti kehittyy hitaasti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja sen kouluttaminen vaatii ohjaajalta kärsivällisyyttä.

Sileäkarvaiset noutajat ovat yleensä aina innokkaita noutamaan. Pennusta lähtien ne haluavat kantaa lähes kaikkea, mitä suuhunsa saavat. Ne rakastavat uimista. Näiden perusominaisuuksien vuoksi flatit soveltuvatkin erinomaisesti metsästys- ja metsästyskoekäyttöön. Energisyytensä vuoksi ne soveltuvat myös kaikkeen muuhun mahdolliseen toimintaan kuten esim. jäljestykseen, agilityyn, pk-kokeisiin, vesipelastukseen jne.

Terveys

Rodun terveystilanne on melko hyvä. Sileäkarvaisilla noutajilla esiintyy hyvin vähän perinnöllisiä luustosairauksia ja viime vuosina ei myöskään perinnöllisiä silmäsairauksia ole diagnosoitu. Jonkin verran esiintyy sydänsairauksia ja syöpää jo nuorella iällä.

Yhdistystoiminta

Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry perustettiin vuonna 1982 ja oma rotujärjestönsä siitä tuli vuonna 2001. Pyrkimyksenä on edistää rodunomaisten ja terveiden flattien kasvatusta, koulutusta ja käyttöä eri harrastusmuodoissa. Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta: www.flatti.net

Säkäkorkeus: Uroksilla 58-61 cm ja nartuilla 56-59 cm.

Väri: Musta tai maksanruskea.

Karvapeite: Tiheä ja laadultaan hieno tai karkeahko, mahdollisimman sileä. Hännässä ja raajoissa runsaat hapsut.

Rotukoodi: 358