ELL Päivi Vanhapelto

Jokaisen koiranomistajan on hyvä tietää, miten toimia oikein koiran tarvitessa ensiapua. On tärkeää tietää, mitä voi tehdä ja mitä ei tulisi tehdä vahingon sattuessa tai koiran sairastuttua. Seuraavassa käsitellään muutamia koiran ensiapuun liittyviä perusasioita.

Haavat

Tätä kirjoittaessa, huhtikuun alkupäivinä, aurinko paistaa lämpimästi ja lumet sulavat hurjaa vauhtia paljastaen lumen alle jääneet rikkinäiset lasipullot. Maastossa ja kadulla liikkuvien koirien tassut ovat vaarassa.

Pinnallisten haavojen ja naarmujen hoitoon riittää päivittäinen puhdistaminen esim. Betadine- paikallisantiseptilla. Poikkeuksena ovat puremahaavat, jotka tulehtuvat aina jossain määrin. Vaarattoman näköiset hampaanreiät esim. niskassa saattavat muodostaa isojakin märkäpaiseita, jotka vaativat eläinlääkärin hoitoa.

Runsaasti verta vuotavat viilto- ja pistohaavat vaativat aina eläinlääkärin hoitoa. Ensiapuna haavat puhdistetaan ja sidotaan. Jos verenvuoto on pulppuavaa, haavan päälle on tehtävä paineside. Paineside tehdään esimerkiksi asettamalla kokonainen sideharsorulla haavan päälle ja sitomalla se paikoilleen mahdollisimman tiukasti.

Märkiviä, vanhoja haavoja ei yleensä voi enää ommella, vaan ne paranevat päivittäisen, huolellisen paikallishoidon ja eläinlääkärin määräämän antibioottihoidon avulla. Paranemista nopeuttaa huomattavasti, jos koira ei pääse itse nuolemaan haavaa. Jos haava-alue joudutaan sitomaan (esim. tassuside), side pitää vaihtaa päivittäin ja samalla tutkia ja hoitaa mahdolliset siteen aiheuttamat hankaumat. Tassusiteen varvasvälihautumia voi ennaltaehkäistä pehmustamalla varvasvälit vanulla ja estämällä siteen kastuminen.

Silmän ja silmäluomen haavat on syytä käydä aina näyttämässä eläinlääkärille. Älä koskaan laita silmään silmätippoja ennen eläinlääkärin tutkimusta! Ensiapuna lian ja veren voi puhdistaa varovasti keitetyllä, jäähdytetyllä vedellä. Älä anna koiran hangata silmää tai silmän ympäristöä.

Kynnen repeämät ovat tavallisia vammoja koirien liikkuessa liukkailla kallioilla ja talven jäisillä keleillä. Kynnen sarveisosa lohkeaa ja seurauksena on kipu ja tulehdus. Hoitamattomana tulehdus saattaa levitä koko varpaaseen. Ensiapuna kynsi pitäisi puhdistaa esim. Betadine-paikallisantiseptilla ja tehdä tassuside suojaksi. Hoitona eläinlääkäri poistaa rauhoituksessa kynnen sarveisosan ja tulehdus hoidetaan jatkossa päivittäisellä puhdistuksella ja eläinlääkärin määräämällä antibiootilla.

Käärmeenpuremat ja ampiaisen pistot

Lämmin kevätsää houkuttelee kyykäärmeet lämmittelemään aurinkoon ja kevään edetessä kesäksi käärmeenpuremat ja ampiaisen pistot ovat yleisiä koirien vammoja. Maastossa koiran kanssa liikuttaessa taskussa pitäisi aina kantaa Kyypakkauksen tabletteja. Ensiapuna kyynpuremaan tai ampiaisten pistoihin annetaan heti suun kautta 1 Kyypakkauksen tabletti / 10 kg elopainoa eli aikuiselle noutajalle (elopaino n. 30 kg) annetaan 3 Kyypakkauksen tablettia. Ensiavun jälkeen käärmeen purema koira viedään eläinlääkärin hoitoon. Tämä on tärkeää varsinkin, jos turvotus on voimakasta tai purema on pään tai kaulan alueella. Kyynpurema on erityisen vaarallinen nuorille pennuille, hyvin vanhoille ja allergisille koirille.

Punkit

Kesän vaivoihin koirilla etenkin rannikko- ja saaristoalueilla kuuluvat punkit. Paikallisten tulehdusreaktioiden lisäksi ne voivat tartuttaa koiraan borrelioosin tai erlichioosin. Kaikkein paras tapa välttyä punkkien aiheuttamilta harmeilta on ehkäistä ennalta punkkien tarttuminen koiraan. Tähän tarkoitukseen on tällä hetkellä tarjolla hyviä valmisteita, esim. Exspot-liuos. Jos punkki on ehtinyt tarttua koiran ihoon, se tulisi irrottaa mahdollisimman nopeasti. Näin estetään mahdollisen borrelioosin siirtyminen punkista koiraan. Vanhan tavan mukaisen rasvalla irrottelun sijaan parempi vaihtoehto on ns. punkkipihdit, joilla punkki saadaan nopeasti irrotettua kokonaisena. Kesäaikaan koirat tulisi tarkastaa punkkien varalta päivittäin.

Lämpöhalvaus

Kuumana kesänä koirat voivat saada lämpöhalvauksen, varsinkin jos ne joutuvat olemaan autossa pidempään. Lämpöhalvauksen oireita ovat nopea hengitys, läähätys, kuolaaminen, oksentelu ja horjuminen. Ensiapuna koira viedään mahdollisimman viileään ympäristöön; sitä valellaan tai suihkutellaan kylmällä vedellä pitkään (n. 1/2 tunnin ajan). Jäähaudetta voidaan pitää sen pään päällä.

Jos oireet jatkuvat ensiavusta huolimatta, on syytä viedä koira eläinlääkärin hoitoon. Muista, että auton sisälämpötila kohoaa nopeasti sietämättömän korkeaksi auringossa hellesäällä, vaikka ikkunat olisivatkin auki. Älä jätä koiraasi kuumaan autoon!

Vesihäntä

Noutajien tavallinen kesän ja syksyn vaiva on ns. vesihäntä. Tällöin koiran hännän tyviosa kipeytyy. Kipu on todennäköisesti hermostoperäistä ja sen laukaisee usein runsas uiminen. Vesihännän yhteydessä anaalirauhaset voivat myös tulehtua. Koira pidetään poissa vedestä ja sille voi antaa suun kautta särkylääkettä. Jos oireet jatkuvat usean päivän ajan, on syytä viedä koira eläinlääkärin hoitoon.

Myrkyt

Ulkona liikuttaessa koirilla on usein tapana syödä sellaistakin, mikä ei ole tarkoitettu koiranruoaksi. Myrkyistä tavallisimpiin kuuluu rotanmyrkky (cumariini), joka syötynä vaikuttaa elimistössä K-vitamiinin vastavaikuttajana estäen veren hyytymisen. Rotanmyrkytyksen oireet saattavat näkyä vasta viikon kuluttua myrkyn syömisestä ja voivat olla hyvin erilaisia. Verenvuodot voivat näkyä ulospäin esim. mustelmina, verisenä virtsana tai sitten verenvuodot ovat sisäisiä.

Yhteistä rotanmyrkkyä syöneille koirille on selittämätön väsymys, voimattomuus ja anemia. Jos koiran tiedetään syöneen myrkkyä, eikä syömisestä ole kulunut enempää kuin pari tuntia, koiran oksetus on paras ensiaputoimenpide. Konakion-tabletteja (= K1-vitamiinitabl.) voi antaa suun kautta ensiapuna. Rotanmyrkkyä syönyt koira viedään ensiavun jälkeenkin eläinlääkärin hoitoon.

Koira kannattaa oksettaa sellaisten myrkkyjen syömisen jälkeen, jotka eivät ole voimakkaita happoja tai emäksiä ja jos myrkyn syömisestä ei ole kulunut paria tuntia pidempää aikaa. Jos koira ei ole syönyt ruokaa pariin tuntiin, sille annetaan hiukan pehmeää ruokaa ennen oksetusta. Oksetus onnistuu yleensä antamalla koiralle suuhun ruokasuolaa tai suolavettä, 1,5% vetyperoksidia (10 ml/10 kg elopainoa) tai käyttämällä Ipeca-oksetuspakkauksen mikstuuraa. Oksetuksen lisäksi voidaan antaa suun kautta lääkehiiltä ruuansulatuselimistöön jääneen myrkyn imeytymisen estämiseksi. Jos oksetus ei onnistu kotikonstein, eläinlääkäri saa koiran oksentamaan lääkepistoksen avulla.

Jos koira saa myrkyllisiä aineita (esim. maalit, liuottimet, hyönteismyrkyt) iholleen ja turkilleen, puhdistukseen ei saa käyttää liuottimia tai bensaa, koska ne ovat myös myrkyllisiä. Koira pitää pestä nopeasti ja perusteellisesti runsaalla vedellä ja saippualla. Turkkia leikataan, jos se on tarpeen myrkyllisen aineen poistamiseksi. Tietoa myrkyllisistä aineista eläimille ja ihmisille saa Myrkytystietokeskuksesta, p. 09-471977.

Vieraat esineet

Jos koira on nielaissut vierasesineen ja on tiedossa, että esine ei ole terävä ja että se on vaarassa tukkia henkitorven, pitää toimia nopeasti. Koiraa tartutaan takajaloista ja nostetaan ylös pään roikkuessa alaspäin ja samalla puristetaan kädellä varovasti henkitorvea vierasesineen takaa. Tällöin koira saattaa yskäistä vierasesineen ulos.

Jos taas vierasesine on suhteellisen pieni eikä ole terävä ja sen nielemisestä ei ole kulunut kahta tuntia kauempaa, koiran oksettaminen saattaa olla keino saada vierasesine ulos. Jos nielaistu vierasesine on terävä, koiraa ei missään nimessä saa oksettaa, vaan koira on vietävä eläinlääkäriin röntgentutkimusta varten. Röntgentutkimus on tarpeen myös niissä tapauksissa, joissa koira oksentelee rajusti ja vierasesineen syöminen on mahdollista.

Ripuli ja oksentelu

Ripuli ja oksentelu on varsin yleinen koirien vaiva. Hyvin monet syyt voivat aiheuttaa koiralle lyhyt- tai pitkäaikaisempaa ripulia ja oksentelua. Elimellisten vikojen ja sairauksien lisäksi näitä oireita voivat aiheuttaa esim. ruokavalion muutokset, pilaantunut tai epäsopiva ruoka, vierasesineet, sisäloiset, bakteeri- tai virusperäiset tulehdukset, stressi jne. Ensiapuna koira pidetään ruokapaastolla 24 tunnin ajan. Keitettyyn juomaveteen voi sekoittaa Nutrisal-jauhetta tai litraan vettä ruokalusikallinen sokeria ja teelusikallinen suolaa. Koiran päivittäinen nestetarve on vähintään 60-70 ml / elopainokilo.

Paaston jälkeinen ruokinta aloitetaan varovasti pienillä annoksilla keitettyä riisiä ja keitettyä kananlihaa. Kananliha voidaan korvata joko keitetyllä vähärasvaisella jauhelihalla tai raejuustolla. Tätä mietoa ja helposti sulavaa ruokavaliota jatketaan n. viikon ajan ja paluu normaaliin ruokavalioon tehdään vähitellen muutaman päivän aikana. Jos ripuli ja/tai oksentelu jatkuu paaston jälkeen, tulisi ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Rasitushypoglykemia

Jos noutaja joutuu työskentelemään metsästyksessä pitkän päivän, etenkin kylmissä vesissä, sen verensokeri saattaa yllättäen laskea hyvin alas. Tämän rasitushypoglykemian oireita ovat horjuminen, väsymys ja heikkeneminen; pahimmassa tapauksessa koira alkaa kouristella ja joutuu shokkiin. Verensokerin laskua voi hoitaa hiilihydraattipitoisilla välipaloilla. Jos koira on shokissa, se pitää viedä mahdollisimman nopeasti eläinlääkäriin, joka hoitaa hypoglykemiaa suonensisäisellä glukoosi-tiputuksella. Parasta on tietysti ennaltaehkäistä verensokerin lasku pitkäaikaisessa rasituksessa antamalla koiralle hiilihydraattipitoinen aamuateria ja huolehtia metsästyksen aikana koiran välipaloista (esim. leipä tai hedelmäsokeri).

Onnettomuudet ja koiran elvytys

Onnettomuuspotilaan liikuttaminen esim. kolarin jälkeen on tehtävä varoen. Loukkaantunut koira on parasta asettaa oikealle kyljelle, kaula suoraksi ja takapää hiukan koholle. Samalla tarkistetaan, että kieli ei tuki hengitysteitä. Tällainen koira on lähes aina shokkitilassa: se on veltto, sen pulssi on selvästi kohonnut, limakalvot ovat vaaleat ja raajat ovat viileät. Shokki on hengenvaarallinen tila ja koira on vietävä eläinlääkärin hoitoon mahdollisimman pian.

Matkalla eläinlääkäriin voidaan aloittaa koiran elvytys. Jos koira ei hengitä, aloitetaan tekohengitys. Koiran kieli vedetään ulos ja tarkistetaan, että hengitystiet ovat auki. Koiran suu suljetaan ja aloitetaan puhallukset sieraimien kautta: 10-12 puhallusta / minuutti. Puhallusten voimakkuus säädetään koiran koon mukaan: pennulle ja pienikokoiselle koiralle puhallusten tulisi olla kevyitä, suuren koiran sieraimiin voi puhaltaa reilummin ilmaa.

Koiran sydämen sykkeen voi tuntea koiran maatessa oikealla kyljellään painamalla kämmen vasemman kyynärnivelen taakse rintakehän päälle. Jos koiran sydän on pysähtynyt, aloitetaan sydänhieronta. Koira asetetaan oikealle kyljelleen ja sormet (pentu tai pieni koira) tai kämmenet (suuri koira) laitetaan päällekkäin vasemman kyynärnivelen taakse rintakehän päälle. Aloitetaan rintakehän tasaiset painallukset - vähintään 60 painallusta minuutissa. Jos sekä hengitys että sydän ovat pysähtyneet ja koiraa elvyttää vain yksi henkilö, tulisi antaa 15 painallusta ja 2 puhallusta vuorotellen jatkuvasti, kunnes koira saadaan eläinlääkärin hoitoon.