Minunko koirani palveluskoiraksi?

Taru Talja

Palveluskoiraharrastus on parhaimmillaan onnistumisen tunnetta ja hienoa yhdessäoloa koiran kanssa, raitista ulkoilmaa, hienoja elämyksiä luonnossa ja mukavia ihmisiä. Koiran kouluttaminen auttaa meitä myös tuntemaan koiriamme paremmin ja ehkä hieman ymmärtämäänkin niitä.

Hyvältä palveluskoiralta vaaditaan hermoja ja työhaluja. Rohkea, reipas koira työskentelee metsässä luontevasti ja se silminnähden nauttii tekemisestään. Noutajat ovat sopivan kokoisia; eivät liian pieniä eivätkä toisaalta liian raskaita liikkumaan vaikeassakin maastossa. Pienempikokoiset tolleritkin pärjäävät hyvin.

Valitettavasti nykyään näkee noutajissakin arkuutta ihmisiä ja paukkuja kohtaan. Palveluskoirakokeissa koiran paukkuarkuus testataan ampumalla 6 mm starttipistoolilla ja paukkuarka, toimintakyvyn menettävä koira suljetaan kokeesta.

Palveluskoiralajeja pelastuskokeita, suojelua ja erikoisjälkeä lukuun ottamatta ei harrasteta kuin Pohjoismaissa ja näidenkin maiden kesken on säännöissä eroja. Osallistuakseen palveluskoirakokeisiin tulee rodulla olla osallistumisoikeus. Noutajat ovat saaneet osallistua kokeisiin vuodesta 1969 lähtien ja ovat menestyneet mainiosti SM-kisoissa ja rotuotteluissa. Tuloslistoissa noutajia on löytynyt aivan mitalisijoilta asti.

Jotain taloudellista porkkanaakin: koiralle, joka on saavuttanut vuoden aikana koulutustunnuksen (ei BH), myönnetään verovapaus. Koirat, jotka ovat olleet kuutena vuonna peräkkäin verovapaita tai ovat käyttövalioita saavat elinikäisen verovapauden. Toki jokainen koiraharrastaja on varmasti huomannut, että nuo veroeurot ovat pienen pieni osa harrastukseen kuluvasta summasta, mutta ovathan ne kuitenkin kotiin päin. Verovapauden myötä tulee velvoite luovuttaa koira viranomaisen käyttöön kriisitilanteessa. Sellaiset tilanteet ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia, mutta eivät toki mahdottomia.

Lajit

Palveluskoiralajit muodostuvat aina tottelevaisuudesta ja maasto-osuudesta lukuun ottamatta FH-jälkeä. Luokat jakautuvat alokkaaseen (1-luokka), avoimeen (2-luokka) ja voittajaluokkaan (3-luokka). Luokanvaihtoon edellytetään koulutustunnusta. Saadakseen koulutustunnuksen tottelevaisuudesta on saatava vähintään 70 (maks. 100) pistettä ja maasto-osuudesta 150 (maks. 200) pistettä. I-tuloksen saavuttaa 270 pisteellä, II-tuloksen 240 pisteellä ja III-tuloksen 210 pisteellä. Saadakseen koiransa käyttövalioksi on saatava voittajaluokan I-tulos kolme kertaa vähintään kahdelta eri kaudelta. Näyttelystä pitää olla myös vähintään laatuarvosteluna hyvä. Palveluskoirakokeesta saavutettu valionarvo on aina käyttövalio KVA.

BH-koe (PAKK)

Koemuoto on kotoisin Keski-Euroopasta, missä se alkuun oli suojelukokeen esikoe. Nykyään esim. Saksassa myös agilitykoirat joutuvat suorittamaan BH-kokeen päästäkseen kilpailemaan.

Suomessa jokaisen palvelus- tai pelastuskoirakokeeseen osallistuvan on pitänyt suorittaa BH-koe hyväksytysti. Koe on avoin kaikille roduille mukaanlukien sekarotuiset. Halutessaan voi osallistua myös BH-A kokeeseen, missä ei testata lainkaan laukausvarmuutta. BH-A ei oikeuta osallistumaan PK-kokeisiin. Kaikkien tulee olla tunnistusmerkittyjä joko mikrosirulla tai tatuoinnilla.

BH-koe muodostuu tottelevaisuus- sekä kaupunkiosuudesta. Tottelevaisuuteen kuuluu kytkettynä- ja vapaana seuraamiset, henkilöryhmä, liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo sekä paikallaolo. Suorituksen aikana ammutaan vapaana seuraamisen ja paikallaolon yhteydessä 6 mm starttipistoolilla yhteensä vähintään 4 laukausta. Tottelevaisuus suoritetaan pareittain, niin että toisen koiran suorittaessa liikkeitä toinen koira on paikallamakuussa. BH-kokeessa ei ole liikkeenohjaajaa, vaan kuviot ja kiemurat on kokeeseen osallistujan osattava itse.

Kaupunkiosuus pyritään aina suorittamaan ”oikeassa”ympäristössä. Koiran kanssa kuljetaan ihmisten keskellä ja siltä vaaditaan helppoja tottelevaisuussuorituksia. Häiriötekijöinä käytetään esimerkiksi lenkkeilijää, polkupyörää, sauvakävelijää, periaatteessa mitä hyvänsä mahdollista normaalielämässä vastaan tulevaa. Kokeeseen kuuluu myös vastaantulevan ja ohittavan koiran kohtaaminen. Lisäksi testataan myös koiran käyttäytyminen yksin jätettynä. Myös tässä kohtaa testataan kuinka testattava koira suhtautuu ohikulkevaan lajikumppaniinsa. Normaalisti käyttäytyvä koira suorittaa kaupunkiosuuden yleensä ilman sen suurempia vaikeuksia. Valtaosa BH-kokeen hylkäämisistä tulee tottelevaisuusosuudesta.

BH-kokeessa ei haeta huippusuorituksia, vaan koiran hallintaa ja laukauksensietokykyä. Mikäli koira menettää toimintakykynsä ampumisen aikana eikä palaudu kohtuullisessa ajassa, suoritus keskeytetään. Vaikka pisteitä ei jaeta, on suorituksen läpäistäkseen saatava 70 % pisteistä saavuttaakseen hyväksytyn tuloksen. BH-kokeen saa uusia niin monta kertaa kuin on tarpeen. Koulutustunnus käyttäytymiskokeesta on BH.

Esineruutu

Esineruutu kuuluu kaikkiin lajeihin (suojelua, erikoisjälkeä, opastusta ja valjakkohiihtoa lukuunottamatta) ja kaikkiin luokkiin. Esineruudusta on tarkoitus löytää ihmisen sinne ”hukkaamat” esineet. Kauttaaltaan tallatun ruudun koko on 50 x 50 m ja alueelle on jätetty kolme esinettä. Esineet ovat usein kukkaroita, lasten kenkiä, hanskoja, jne. Etsintäaika ruudussa on 5 minuuttia. Alokasluokassa riittää yhden esineen löytyminen, avoimessa kahden ja voittajassa pitääkin löytyä kaikki kolme esinettä.

Tottelevaisuus

Alokasluokan tottelevaisuus tehdään kuten BH-kokeessa, mutta kytkettynä seuraaminen jää kokonaan pois. BH-kokeen tottelevaisuusosaan lisäksi tulevat tasamaanouto, hyppynouto (1 metrinen pystyeste), A –estenouto sekä eteenlähetys. Alokasluokan tasamaanoudossa käytetään 650 gramman painoista noutokapulaa. Estenoudoissa käytetään kaikissa luokissa 650 g puista noutokapulaa. Eteenlähetyksessä koiran tulee edetä ohjaajan osoittamaan suuntaan niin kauan kunnes se käsketään maahan.

Avoimen luokan tottelevaisuuteen tulee alokasluokkaan nähden lisää kävelystä seisomaan jääminen ja tasamaanoudon kapulan paino on 1 kg.

Voittajaluokan tottelevaisuuteen uutena liikkeenä tulee juoksusta seisomaan jääminen ja luoksetulo. Avoimen luokan seisomaliike jää pois. Lisäksi tasamaanoudon kapulan paino on 2 kg.

Jälki (PAJÄ)

PK-lajeista jälki lienee yhä edelleenkin suosituin. Jälkikoe koostuu tottelevaisuudesta, jäljestä ja esineruudusta.

Ihmisen maastoon kävelemä jälki vaikeutuu pituutensa ja ikänsä osalta luokittain. Myös jäljen ajamiseen käytettävä aika on rajattu luokittain.
 

Jälki arvostellaan janatyöskentelyn (lähetys) osalta ja loput pisteet muodostuvat jälkikepeistä. Koiran pitää löytää jälki janalta (etsintälinja), jonka pituus vaihtelee luokittain. Jana on ”ilmaan piirretty viiva” joka on merkitty molemmista päistä. Voittajaluokassa jana on 50 metriä. Jälki leikkaa janan jossakin kohdassa ja koiran tulisi edetä jana alkupisteestä suoraviivaisesti kohti loppupistettä kunnes törmää jälkeen. Jäljen löydyttyä koiran pitää osata lähteä jäljestämään oikeaan suuntaan. Janalta pisteitä kertyy parhaimmillaan 40. Jäljelle jätetään yhteensä kuusi jälkikeppiä, jotka on tarkoitus nostaa jälkeä ajettaessa. Näin tiedetään, että koira on todellakin ajanut jäljen. Viiden ensimmäisen kepin arvo on 20 pistettä ja kutoskeppi 30. Yhteensä jäljeltä kertyy pisteitä silloin 170. Palveluskoirakokeissa kokeen järjestäjä tekee kaikki jäljet. Koulutustunnus jälkikokeessa on JK (JK1 alokas, JK2 avoin ja JK3 voittaja).

Hakukokeeseen kuuluu niin ikään tottelevaisuus ja esineruutu kuten jälkikokeessa. Henkilöetsintä suoritetaan suorakaiteen muotoisella alueella jonka keskellä kulkee ns. keskilinja. Etäisyys keskilinjalta alueen laidoille on kaikissa luokissa 50 m. Hakualueen pituus muuttuu luokittain, samoin etsintäaika.

Radalle on ”eksynyt” kolme ihmistä joista osa on umpipiilossa. Koiran tulee tarkistaa koko alue mahdollisimman tarkkaan, mutta kuitenkin hallitusti koiranohjaajan lähetysten mukaisesti. Koiran ohjaaja kulkee keskilinjaa pitkin ja linjalla ei saa palata takaisin päin. Ilmaisutapoja on kaksi. Perinteisempi on ilmaisu haukkumalla. Kun koira löytää maalimiehen se jää paikalleen haukkumaan niin pitkäksi aikaa, kunnes ohjaaja on päässyt koiransa luokse. Rullailmaisussa koiralla roikkuu kaulapannassaan nahkainen pieni patukka. Löydettyään maalimiehen koira ottaa rullan suuhunsa ja juoksee takaisin ohjaajan luokse. Ohjaaja kytkee koiran pantaan 5 - 10 metriä pitkän näyttöliinan ja koira vie ohjaajan maalimiehelle. Ilmaisutapa valitaan yleensä koiran ominaisuuksien mukaan.

Haussa toimitaan koko ajan tuomarin valvovan silmän alla. Arvostelussa kiinnitetään huomiota koiran työskentelyyn ja löydetyn maalimiehen ilmaisuihin. Koulutustunnus hakukokeessa on HK.

Etsintäkoe on monesta osa-alueesta koostuva ”sillisalaatti”. Tottelevaisuus ja esineruutu eivät poikkea muista lajeista. Etsintäkokeeseen kuuluu kevyempi versio jäljestä ja hausta. Lisäksi on tarkkuusetsintä ja pudotetun esineen nouto (ennen kaarinouto). Kassin kanto on jäänyt pois sääntöuudistuksen myötä.

Tarkkuusetsinnässä koiran pitää etsi 3x3 m ruudusta yksi piilotettu esine. Esine on kooltaan huomattavan paljon pienempi kuin esineruudussa. Käytettyjä esineitä ovat esim. kolikot, hylsyt ja avaimet. Etsintäaika lyhenee luokittain 5 minuutista 3 minuuttiin.

Pudotetun esineen noudossa koiran kanssa kuljetaan merkittyä linjaa, jolle koiran huomaamatta pudotetaan esine. Koira lähetetään hakemaan pudotettua esinettä ja lähetysmatka riippuu luokasta.

Etsintäkoe on mielletty vanhojen koirien ”eläkeläislajiksi”. Siinä kuitenkin vaaditaan koiralta rautaista henkistä ja fyysistä kuntoa ja, mikä tärkeintä, kykyä rauhoittua ja levätä suoritusten välissä. Koulutustunnus etsintäkokeessa on EK.

Viestikokeella on selkeä historia. Toisessa maailmansodassa käytettiin viestikoiria yhteydenpitoon eri yksiköiden välillä. Viestillä koiralle tarvitaan kaksi ohjaajaa, joiden välillä koira vie viestiä. Viestillä pärjäävät usein nopeat koirat, koska myös juoksuajalla on merkitystä. Lajiin kuuluu myös tottelevaisuus ja esineruutu. Koulutustunnus viestikokeessa on VK.

Opastuskokeeseen saavat osallistua vain näkövammaiset koiranohjaajat. Koirien pitää olla tunnistusmerkittyjä ja niiden pitää olla virallisessa käyttöönottokatselmuksessa hyväksytty opaskoiriksi. Kokeeseen kuuluvat kaupunkiopastus (osa A), maaseutuopastus (osa C) ja näiden ohessa hallittavuusliikkeet (osa B).

Erikoisjäljellä ei ole tottelevaisuusosuutta eikä esineruutua. Laji on vielä kohtuullisen nuori Suomessa, mutta yleistyy koko ajan. Jälki arvostellaan kokonaisuudessaan eli tuomari kulkee mukana alusta loppuun ja koiran jokainen pyörähdys ja tarkistelu huomataan. Jäljen tulisi kulkea vaihtelevalla maastopohjalla ja jäljellä on esineitä, jotka koiran tulee ilmaista. Erikoisjäljellä edellytetään koiralta erittäin intensiivistä työskentelyä. Luokkia on kaksi ja koulutustunnukset niistä FH1 ja FH2.

Valjakkohiihto on avoin laji kaikille puhdasrotuisille koirille. Luokkia on A ja B sekä sarjoja niissä peräti 16. B-luokasta on rajattu pois seisovat lintukoirat, dobermannit ja suursnautserit. Valjakkohiihtoon osallistuakseen ei tarvitse suorittaa BH-koetta. Tähän koemuotoon ei myöskään kuulu tottelevaisuusosaa.

Suojelu/IPO (PASU)

Palveluskoiraoikeudet omaavina noutajilla on mahdollisuus osallistua myös suojelukokeeseen, mutta noutaja ei varmastikaan ole parhaimmillaan tässä lajissa. Suojelussa on A, B ja C osa.

A-osa on jälki, joka suoritetaan pellolla. Jälkien pituudet ja iät muuttuvat luokkien myötä. Alokasluokan jälki on koiran ohjaajan itse tallaama. Kuten erikoisjäljessä suojelukokeenkin jäljessä tuomari arvostelee koko suorituksen. Jäljelle on jätetty kolme esinettä, jotka koiran tulee ilmaista.

B-osa on tottelevaisuus. Suoritus on kuten aikaisemmissakin lajeissa.

C-osa on suojeluosuus. Tässä osuudessa koiran tulee etsiä, vartioida, estää pako, pysäyttää hyökkäys ja toimia apuna kuljetuksissa. Koiran otetyöskentely ja rohkeus joutuu tarkkaan seurantaan suorituksen aikana.

Pelastuskokeet

Pelastuskoiran tulee hallita vähintään kaksi osa-aluetta seuraavista: jäljestäminen, maastoetsintä (haku) tai raunioetsintä. Kokeisiin saavat osallistua kaikki tunnistusmerkityt 14 kuukautta täyttäneet koirat, myös rekisteröimättömät.

Koulutustasoa mitataan pelastuskoirakokeissa ns. vainutyöskentelyä painottaen. Kokeeseen kuuluvat tottelevaisuusosio ja jokin yllä mainitusta kolmesta lajista. Rauniokokeen ketteryysosuudella tarkastellaan koiran hallittavuutta erilaisilla telineillä ja epämiellyttävillä alustoilla.

Koiranohjaajan kannattaa panostaa myös omaan osaamiseensa mm. erilaisilla etsintä-, ensiapu-, suunnistus- ja viestintävälinekursseilla. Esimerkiksi eksyneiden etsinnässä käytetään viranomaisten apuna koulutettuja ja vaadittavan koulutustason saavuttaneita koirakoita, jotka kuuluvat ns. pelastusryhmiin.

Kansainvälisillä IPOR-säännöillä pidetään myös kilpailuja, joissa koirien taitoja voidaan testata. IPOR koeohje käsittää aina tottelevaisuus- ketteryys- ja vainutyöskentelyosuuden. Jälki, haku ja raunio kuuluvat vainutyöskentelyyn.

Noutaja PK-koirana

Noutajat ovat monipuolisia ja älykkäitä koiria ja siksi ihanteellisia harrastuskoiria myös palveluskoiralajeihin. PK-kokeissa ne ovat pärjänneet harrastajamäärään suhteutettuna loistavasti. Ainoastaan noutajan älykkyys tuottaa joskus ongelmia; nimittäin jos harjoitukset käyvät liian samanlaisiksi tai yksitoikkoisiksi, keksii koira kyllä lisäväriä treeneihin. Onko se sitten älykkyyttä, sen saa jokainen päättää itse.

Noutajat ovat toki alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoiria, mutta tämän hetkisestä sohvakoirakannasta riittänee noutajia varmasti myös palveluskoiratoimintaan. Tärkeintä on, että koirille tarjotaan virikkeitä ja mielekästä tekemistä olivat ne sitten metsästystä, kantarellien etsintää tai vaikkapa PK-hakua.

Lisätietoja palveluskoiratoiminnasta ja yhdistyksistä saa esimerkiksi Suomen Palveluskoiraliitosta. Parhaiten toimintaan pääsee mukaan liittymällä paikalliseen palveluskoiralajeja harrastavaan seuraan.