Agility - Koirien esteratakilpailu

Pauliina Kaakkomäki

Vauhdikasta menoa radalla, hyppyjä, pujottelua, kiipeämistä ja ne iiiiiihanat tunnelit... Laji sopii erinomaisesti noutajille, jotka ovat luonnostaan energisiä, vauhdikkaita ja innokkaana kokemaan uutta. Koulutuksessa on otettava huomioon noutajan kasvu ja kehitys. Perusteita voi tosin opetella nuoren noutajan kanssa, mutta esteiden on oltava aivan alimmalla kannakkeella eli ihan matalia.

Agility on kehitetty koiranäyttelyn "täytelajista" todella vauhdikkaaksi koiraurheiluksi, joka on saanut myös yleisön suosion. Crufts'in koiranäyttelyssä Englannissa oli tarvetta saada ohjelmaa ennen "ryhmäkehiä". Hevoskilpailuista ideansa saaneet keksivät koirille sovelletun esteradan, jolla näytös suoritettiin. Laji herätti heti kiinnostusta ja siitä agility lähti kehittymään viralliseksi kilpailuksi. Suomessa agility esittäytyi ensi kerran näytöksenä Messukeskuksen näyttelyn yhteydessä 1986. Koira voi saavuttaa lajissa agilityvalion arvon (FIN AVA).

Rata

Agilityradalle on laitettu esteet tuomarin ennalta määräämään järjestykseen. Ohjaajan tehtävänä on ohjata koiransa erilaisin käskyin suorittamaan radan mahdollisimman virheettömästi. Myös suoritusajalla on merkitystä: jos aikaa kuluu enemmän kuin radan ihanneaika, siitä tulee myös virhepisteitä. Tietenkään hosumaan ei kannata ruveta, koska silloin tulee virheitä. Parasta on edetä sopivaa tahtia, jolla pääsee mukavasti esteeltä toiselle. Radalla tarvitaan hyvää yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä.

Rata muodostuu erilaisista esteistä, on hyppyesteitä, kontaktiesteitä, tunnelit, pöytä sekä pujottelueste. Esteiden korkeus riippuu koiran kokoluokasta. Kilparadalla on luokat alle 35 cm (MINIT), 35-43 cm (MIDIT) ja yli 43 cm (MAXIT) koirille.

Hyppyesteet

Tavallisimpia hyppyesteitä ovat aidat, koiran on hypättävä kahden sivuosan välissä olevien rimojen ylitse. Rimojen on oltava kannakkeiltaan helposti irtoavia, jos koiran tassut osuvat niihin. Tämä turvallisuussyistä, kaikkien esteiden tulee olla turvallisia koirille. Samojen sivuosien väliin voidaan myös sijoittaa umpinainen levy, ristikko taikka ns. risueste. Aidoista voidaan koota myös kaksois- tai kolmoiseste, laittamalla aidat "oksereiksi" peräkkäin.

Muuri on umpinainen hyppyeste. Yleensä reunoilla on korkeammat osat ja välissä on matalampi osa, jonka päälle on laitettu helposti irtoavat osat. Koiran on hypättävä muurin ylitse. Rengas on myös hyppyeste. Koiran on hypättävä sen läpi.

Pituushyppyeste muodostuu neljästä tai viidestä toisistaan erillään olevasta osasta. Ne eivät ole korkeita, ainoastaan 15-28 cm:n välillä ja ne ovat hieman kaltevia. Koirasta katsoen etummainen osa on matalin ja takimmainen korkein. Kaikki hyppyesteet suoritetaan joko hyppäämällä ylitse taikka lävitse (rengas).

Kontaktiesteet

Kontaktiesteet ovat saaneet nimensä sen mukaan, että esteen alussa ja lopussa on kontaktipinnat, eli alueet johon koiran tulee edes yhdellä tassullaan koskettaa. Useimmissa estesarjoissa kontaktipinnat on maalattu eriväriseksi kuin muu este, joten ne on helppo havaita. Jos koira ei kosketa kontaktipintaan, tulee siitä virhe kilpailuissa.

A-este on nimensä mukaan A-kirjaimen mallinen, koiran on kiivettävä se ylös ja tultava alas kontaktipintoihin koskien. Samoin koiran on kiivettävä puomin ylitse. Keinulauta on myöskin kontaktieste. Kontaktipintojen lisäksi toinen keinulla huomioitava seikka on, että koira ei saa poistua keinulta, ennen kuin lauta on keinahtanut ja koskenut maata. Nämä esteet ovat tarkkuutta vaativia esteitä.

Muut esteet

Tunneleita on kahta lajia, avo- ja umpitunneli. Tunnelit koira suorittaa menemällä niiden lävitse. Monille koirille nämä esteet ovat radan huippukohta. Vauhdikkaalla radalla tarvitaan myös rauhallisuutta ja malttia. Hypättyään pöydälle, koiran on oltava paikallaan tuomarin luvunlaskun ajan (5, 4, 3, 2,1, MENE), jonka jälkeen se saa jatkaa matkaansa.

Viimeiseksi pujottelukepit. Keppejä on rivissä 8, 10 tai 12 kerrallaan. Tässä punnitaan koiran ja ohjaajan taidot. Pujottelun koira aloittaa aina samalla tavoin, ensimmäinen keppi jää koiran vasemmalle puolelle.

Koulutus

Puomi, A-este, keinu, pöytä ja korkeat hypyt on syytä unohtaa nuoren ja kasvavan noutajan kanssa touhuttaessa. Kuitenkin hyvää pohjatuntumaa agilityyn voi jo nuorenakin hankkia. Oikean ja ennen kaikkea turvallisen suorituksen opettelemiseksi suosittelen käymään esteet läpi ensimmäisen kerran asiantuntevan koulutusohjaajan opastuksella. Näin ei satu sellaisia virheitä, jotka hankaloittavat esteiden oppimista, rimakauhu tms.

Hyppy on perusasioita, joita voi opettaa myös nuorelle noutajalle, mutta on muistettava, että riman on ehdottomasti oltava alimmalla kannakkeella, 10-20 sentin korkeudella. Alussa opetellaan hyppy-sanan merkitystä; on ylitettävä tuo kirkkaan värinen rima eikä hypätä korkeutta. Sitten vasta kun koira on aikuisen "raameissa", voi hyppyjäkin alkaa korottaa jokaisen tason mukaan.

Renkaaseen voi myös tutustua avustajien kanssa. Avustajat pitävät rengasta maassa pystyssä, jolloin koiran ei alkuvaiheessa tarvitse kuin mennä siitä läpi. Tunnelit sopiat myös hyvin sopivia nuoren koiran kanssa harjoiteltaviksi. Samoin paikalla oloa on hyvä harjoitella. Nuoren koiran kanssa on muistettava, että harjoituskertoja voi olla useita, muttei pitkään kerrallaan.

Pujottelun opetus on myös hyvä aloittaa nuorena. Alussa muutama keppi (4) riittää hyvin (kotona voi laittaa vanhat suksisauvat riviin pihaan). Pujottelussa on erityisen tärkeää tehdä vain yksi tai kaksi suoritusta kerralla, silloin ei tule kyllästymistä. Harjoitella voi aamuin illoin, kunhan ei pitkään jankkaa samaa asiaa.